sunnuntai 25. elokuuta 2013

Laamat lentää ja pinkit yksisarviset hyppivät sateenkaarien päällä \(^ω^\) ♥




• Kuva novelli •
Tears are shining in the light of sundown 





''Et saa kiinni!''  naurua
''Ugh.. odota nyt vähän..'' 

Aina päiväkodista asti, olimme aina yhdessä. Uskon että sinäkin tunsit samoin, 
sinä olit minun paras ystäväni. Ainoa ystäväni, Namiko.


''Olen vain liian nopea ;)''
''Mrh.. >n< ''

Meillä oli tapana leikkiä näissä metsissä..


Naurua

Ja kun me kasvoimme...


.. Leikkiminen muuttui jutteluksi ja muuksi turhanpäiväiseksi oleskeluksi



''Huomenet! n_n'' 



*Hymy*

Meidän kaikki iltamme kuluivat jutellessa, mistä milloinkin..



''Muuten, kuulitko miten se peli loppui eilen... keskustelua''



Meidän ei tarvinnut salata toisiltamme mitään...



.. Luotimme toisiimme



Hänen seurassaan olin aina hyvällä tuulella...



Mutta tänä päivänä jo sinun pois kävelevän hahmosi muisteleminen on raskasta...


Seuraava päivä:


''Hei.. sinä olet ollut aika hiljainen tänään''
''Ai, niinkö? Eheh.. n^n''

Sitten tuli se päivä, päivä jona et hymyillyt kertaakaan. 
En ollut koskaan nähnyt sinua yhtä allapäin, kuin sinä päivänä.



''Hei, ollaan me kuitenkin tunnettu päiväkodista asti. Kyllä minä tiedän, kun olet masentunut''



''Voit kertoa minulle mitä vain (: ''
''N-niin..''



Silloin.. sinä aloit itkeä. 
Kimaltelevat kyyneleet tipahtelivat hameesi helmoille.



''Eh..?''

Sinun vanhempasi olivat eronneet samaisena päivänä. Kummatkaan eivät halunneet enää jäädä tähän pieneen kylään, vaan muuttivat eri puolille Helsinkiä, kolmen tunnin ajomatkan päähän.
Sinä et tietenkään voinut muuta, kuin lähteä vanhempiesi mukaan... täällä ei asunut muita sukulaisiasi...


En edes muista kuinka kauan me molemmat itkimme. Ehkä minuutteja, ehkä tunnin. 
Muistikuvani siitä päivästä ovat hämäriä.


          

''Sinun pitää luvata, että tapaamme vielä!''



''Me tapaamme vielä.. mahdollisimman pian..'' sanoit surullisesti hymyillen



''Niin...''


Heh.. se oli viimeinen päivä jona näin sinut



5 kuukautta eteenpäin:


Tänään olisi se päivä. Näkisin hänet pitkästä aikaa.. ♪
Vanhojen aikojen nimissä olimme päättäneet tavata täällä..


Onkohan hän muuttunut paljoa.. tuskinpa vaan. Uusi koulukin on kuulemma syvältä, 
täynnä jotain tyypillisiä pissiksiä.. Kuullostaa ihan häneltä.



*Heiluttelee jalkojaan malttamattomana*
''Mitäs itse tulit 15 minsaa etiajassa'' mutisee itsekseen


15 minuutin päästä: 


''Mmh.. hänen olisi jo pitänyt tulla..'' muminaa

Heh, hän ei ollut koskaan ollut mitään säntillisimpiä ihmisiä, joten en pitänyt myöhästymistä mitenkään ihmeellisenä asiana..



Luulisi, että hän olisi halunnut nähdä minut edes sen verran,
että olisi vaivautunut tulemaan ajoissa...


10 minuuttia sovitusta tapaamis-ajasta:


...


30 minuuttia sovitusta tapaamis-ajasta:


''Namiko...'' kuiskaa itsekseen.



Missä sinä olet?


2 tuntia sovitusta tapaamis-ajasta:


''Tsirrp.. Tsirrpp...''


Vasta kun aurinko oli jo laskemassa... suostuin käsittämään tilanteen



*Painaa kätensä hysteerisenä suulleen*



''Miksi? Miksi, Namiko...!?''


''UAAAAHHHH..!''



Miksi sinä rikoit lupauksesi...



Sinä.. et sitten ikinä tullut...



Minä.. luulin että olimme ystäviä...
*Itkua*


Aamu


*Nousee vapisten istumaan*



Miksi..



Miksi...



*Harjaa hajamielisenä hiuksiaan*



''Muun maailman murheet saavat unohtamaan omansa.. niinhän sitä sanotaan?'' haikea hymy



''... Ee.. Eh'' raju säpsähdys



Uutisotsikko: 
Eilen auto-onnettomuus vaati kaksi kuolonuhria, kun äiti ja hänen 14 vuotias tyttärensä 
putosivat alas rinnettä autonsa kyydissä.. tapausta selvitetään.. rekkakuski vannoo olevansa syytön.. Todettu kuolleeksi kun ensiapujoukot saapuivat 10 minuutin päästä...




...


-        -       -        -        -        -        -       -        -        -



Yaaaaah! Kiitos kaikille 200 lukijalle ♥


Nyt oksennan sateenkaaria kun olen kovin onnellinen ^u^ 
200 lukijan raja saavutettu alle kahdessa vuodessa, minulle se on ainakin mahtava uutinen. 
Mutta toivottavasti piditte novellista. Siihen meni paljon aikaa ja vaivaa, mutta toteutus olisi voinut olla parempikin, tiedän sen. Minkäs sille enää teet.. en ole mestari kuvatarinoissa n^n''

MUUTAMA ILMOITUSLUONTOINEN ASIA
Ainiin, tota meiltä meni Mion synttärit ohi mutta eikai se mitään eheheh n__n''
Mutta... NEITOSILLE ON TULOSSA UUDET PERUUKIT.
Ei, Mio ei ole neiti joten hän ei saa, mutta kaikille muille on tulossa uudet peruukit, ettei tarvitse tuolla kaljuna lojua kuvaamattomana.. eh e^e Molly saa viimeinkin oranssin takaisin..  Cassialle tulee tumman ruskea ja Namiko pysyttelee punaisissa sävyissä... Ei siinä kai sitten muuta ;3



 Kiitän kaikkia ahkeria lukijoita ja kommentteja,
te aina piristätte aina päivääni ♥ o3o

Joo siis saa kommentoida *köh köh*



Milla ja nukenkuvatukset

15 kommenttia:

  1. En kestä. Aivan upea, oot niin kehittyny ja aaah *o* <3

    VastaaPoista
  2. oih<3 niiiiin ihana toi KT :3 ♥ osaat tehä tosi kauniita kuva tarinoita :)

    VastaaPoista
  3. Tosi koskettava ja ihana tarina :3 Onnea 200 lukijasta! ;)

    Mydollsland.blogspot.fi

    VastaaPoista
  4. Ihana <3_<3 oot hyvä kuvaamaan milla :3

    VastaaPoista
  5. Ihana tarina, ja mukavan surullinenkin ;u;

    • http://littledollsland.blogspot.fi/ •

    VastaaPoista
  6. I-H-A-N-A !!!
    Jatkoa jookosta ja pian C;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten hyvä mutta tämä oli novelli, että jatkoahan ei siis tule ^^''

      Poista
  7. Uaaaa meinasin alkaa itkee ku luin tota!! ;___;

    VastaaPoista
  8. Varmaa maailman paras novelli mitä oon ikinä lukenu! :D En tiiä mut toi vaa kosketti mua ja oli jotenki nii ihanan tunnelmallinen <3 Onnee 200 lukijasta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no eipä näitä kovin moni teekkään o^o'' Mutta kiitos ♥

      KIITOS KAIKILLE KOMMENTOIJILLE OOTTE IHANIA ♥ :*

      Poista
  9. Arvasin juonen jo heti alussa, mutta itkin silti ;__; Ihana (hoen tätä kaikkiin blogeihin :D) novelli, kauniit kuvat jii än ee. Ihana :3

    VastaaPoista
  10. Aloin itkee hirveen surullinen mut kuiteski ihana novelli ;3

    VastaaPoista

Leave a comment, please ~ ♪